Tyrnävän kahvakuula- ja karateyhdistys TYRKKY ry

Okinawan Goju Ryu

	Okinawalaisten aseettomien taistelutaitojen historia yltää kauas menneisyyteen. Ennen muinoin näistä taidoista käytettiin nimitystä di, mikä tarkoittaa kättä. Tyylit nimeytyivät sen kaupungin mukaan, jossa kyseistä tyyliä harjoiteltiin; Naha-di, Shuri-di, Tomari-di. Japanilaisten kamppailutaitojen yhtenäistämisen seurauksena Okinawalaisten pääsääntöistesti aseettomien lajien nimeksi vakiintui 1930-luvulla karate do, mikä tarkoittaa suoraan suomennettuna tyhjän käden tietä. Yleisin länsimainen virhekäsitys karatesta on, että kyseessä on lyönteihin ja potkuihin painottunut kilpalaji. Karate do on kuitenkin paljon enemmän. Se on sekä kamppailulaji että kehon ja mielen kokonaisvaltainen harjoitusmenetelmä, joka sisältää fyysistä ja henkistä harjoittelua yksin, harjoitusvastustajan kanssa tai käyttämällä voimaharjoitteluvälineitä. Lajin itsepuolustukseen soveltuvat tekniikat kattavat lyöntien ja potkujen lisäksi erilaisia kuristuksia, heittoja/kaatoja, hallintaotteita jne. Karate do on vuosien varrella jakautunut moniin eri koulukuntiin ja valitettavasti tämä on vaikuttanut myös esim. lajin alkuperäisten opetusmenetelmien ja arvojen hiipumisena pois joidenkin koulujen opetuksen sisällöstä. Okinawalainen Goju Ryu on varmaankin tunnetuin muuttumattomana säilyneistä tyyleistä. Okinawalaisen Goju Ryun isänä voidaan pitää Naha-te -mestari Higaonna Kanryo Senseitä (1853-1916), joka opiskeli nuoruudessaan Kiinan Fuchoussa paikallisia kamppailutaitoja mestari Ryu Ryu Kon alaisuudessa. Ennen kuolemaansa Kanryo Higaonna Sensei nimesi seuraajakseen oppilaansa Miyagi Chojun Sensein (1888-1953). Miyagi Chojun Sensei kehitti tyyliä edelleen ja nimesi sen 1930 Goju Ryuksi Kiinalaista alkuperää olevan taistelutaito- ja luontaislääkintää käsittelevän käsikirjoituskokoelma Bubishista löytyvän Kenpo haiku säkeen mukaan. Tyylin (ryu) nimi tarkoittaa kovaa (go) ja pehmeää (ju). Miyagi Chojunin seuraajakseen valitseman oppilaansa Jinan Shinzaton kuoltua toisessa maailmansodassa, Chojun Miyagi oli pitkään opettamatta. Viimeisinä elinvuosinaan hän kuitenkin opetti Goju Ryun Miyagi Anichi Senseille. Miyagi Anichi Sensein oppilas sekä yksi aikamme arvostetuimmista karatekoista ja ehkäpä tunnetuin Goju Ryun opettaja Higaonna Morio Sensei, perusti vuonna 1979 Okinawan Gojuryu Karatedo Federationin (IOGKF) perinteiden säilyttämiseksi. Suomeen IOGKF:n toiminta rantautui vuonna 2011. Tärkeimmät toimintaamme vaikuttaneet opettajat ovat Senseit Henrik Larsen sekä Julie Dercsh Tanskasta sekä tietysti Higaonna Morio Sensei ja IOGKF:n nykyinen puheenjohtaja Tetsuji Nakamura Sensei. Tynävän kahvakuula- ja karateyhdistys ry:n kuuluminen IOGKF:ään mahdollistaa harrastajillemme perinteisen karaten korkeatasoisen harjoittelemisen myös ulkomailla sekä Okinawalaisten opettajien johdolla. IOGKF:n jäseninä noudatamme alkuperäisiä Okinawalaisen Goju Ryun perinteitä ja opetusmenetelmiä.
	Harjoittelu
	Harjoitukset alkavat aina lajille ominaisesta alkuverryttelystä (junbi undo/yobi undo), jossa käydään läpi koko vartalo alhaalta ylöspäin. Jumbi undo harjoitteet sisältävät paljon lihaskoordinaatio- ja tasapainoharjoitteita sekä hengitysharjoituksia (kokyo undo), joten kyseessä on paljon muutakin kun pelkkää alkujumppa. Harjoitukset etenevät seuraavaksi yksin tai parin kanssa tehtäviin voima-, kunto- ja asentoharjoituksiin (hojo undo). Näissä harjoituksissa käytetään myös perinteisiä Okinawalaisia välineitä (kigu undo) kuten esimerkiksi voimakiviä (chi ishi), ruukkuja (nigiri gami/Sanchin gami) ja pyörötangosta taivutettua painavaa metallikehikkoa (kongo ken). Hojo undo sisältää myös kehon kovettamisharjoituksia, joista esimerkkinä voidaan mainita parityöskentelynä tapahtuva käsien vahvistamisharjoitus (ude tanren). Tämän jälkeen siirrytään varsinaiseen tekniikkaharjoitteluun, jossa käydään läpi perustekniikoita(kihon) ja liikkumista (tai sabaki), sekä yksin tehtäviä kata-harjoitteita ja näistä johdettavia parin kanssa harjoiteltavia itsepuolustussovelluksia (kata bunkai). Parin kanssa tehdään myös muita kamppailutilannetta simuloivia harjoituksia, joista esimerkkeinä mainittakoon asentoa ja käsivoimia vahvistava kakie-harjoittelu. Pidempään harjoitelleilla ohjelmaan kuuluu myös vapaaottelu (iri kumi). Harjoitukset päättyvät aina joogan omaiseen loppuvenyttelyyn (junan taiso) sekä keskittymisharjoitukseen (mokuso). Harjoitusten kesto on peruskurssilla puolitoista tuntia. Pidempään harjoitella yksittäiset harjoitukset voivat kestää useamman tunnin. Lasten karateharjoitukset kestävät aina vain tunnin kerrallaan.

© 2012-2018 Tyrnävän kahvakuula- ja karateyhdistys TYRKKY ry. Päivitetty viimeksi 11.08.2018